Räisälän sankarihautausmaa

Sankarihautausmaan tarina

Räisälän sankarihautausmaa perustettiin keväällä 1918, jolloin siihen haudattiin 11 vapaussodassa valkoisten puolella taistellutta ja kaatunutta räisäläisvainajaa. Tälle kirkkomaan keskeiselle paikalle perustetulle sankarihaudalle pystytettiin jo samana vuonna kuvanveistäjä Elias Ilkan suunnittelema muistomerkki. Räisälän kirkkomaalle oli puutarha-arkkitehti O. Manström laatinut v. 1929 hautausmaasuunnitelman, jonka mukaisesti hautausmaata alettiin uudistaa. Kirkkomaan lounaiskulmasta vedettiin pääkäytävä em. sankaripatsaan editse kirkon pääovelle ja istutettiin tämän käytävän varrelle lehmukset, jotka kasvavat siellä tänäkin päivänä. Kun talvisota syttyi ja kaatuneita ryhdyttiin tuomaan kotiseurakuntaan, otettiin sankaripatsaan tuntumassa ollut sankarihauta-alue uudelleen käyttöön, nyt laajennettuna todelliseksi sankarihautausmaaksi. Jatkosodassa Räisälän kirkonkylä vallattiin 18.08.1941. Kirkko ja kirkkomaa olivat kärsineet välirauhan aikana ja valtauksessa vaurioita, mutta sankarihautausmaa muistomerkkeineen oli kunnostettavissa ja kunnostettiin vuosina 1941-1942. Räisälän kirkkomaan käytöstä neuvostoajan alkuvuosikymmeninä ei ole käytettävissä täsmällisiä tietoja. Kirkkomaa on ilmeisesti jäänyt luonnontilaiseksi alueeksi, jota on käytetty mm. laitumena. Sen itäinen osa, ns. uusi hautausmaa on kuitenkin otettu rakennuskäyttöön ja jäänyt 1950-luvulla osittain uusien kerrostalojen alle. Kirkkomaan läntinen osa, ns. vanha hautausmaa on ollut ainakin vuoteen 1982 hautoineen luonnontilassa, joskin sinne on haudattu myös joitakin venäläisvainajia, ja viety pois suomalaisten hautakiviä. Sankarihautausmaa lahonneine puuristeineen lienee tasoitettu jo vuosikymmeniä aikaisemmin, jolloin osia siitä on jäänyt puistokäytävän alle. Vain sammaloitunut sankarivainajien muistomerkki oli muistuttamassa suomalaisesta sankarihautausmaasta.

1992,

Kaarlahden Kiviveistämö. Muistomerkin on suunnitellut Räisäläisten Säätiö sr:n hallitus.

Sankarihautausmaan ensimmäinen muistomerkki oli kuvanveistäjä Elias Ilkan suunnittelema harmaasta graniitista veistetty särmiön muotoinen patsas, joka pystytettiin v. 1918 ja poistettiin paikaltaan v. 1984. Patsaan nykyinen olinpaikka on tuntematon. Keväällä 1992 Räisäläisten Säätiön edustajat kävivät Kaarlahden kiviveistämöllä neuvottelemassa uuden muistomerkin tilaamisesta. Harmaasta graniitista veistetyn muistomerkin lopulliset mitat ovat: Pituus 1000 mm, leveys 1000 mm ja korkeus 2045 mm; jalustan pituus 1390 mm, leveys 1073 mm ja korkeus 300 mm. Muistomerkki suunniteltiin alun perin esikuvansa mukaisesti nimenomaan sankarivainajien muistomerkiksi, mutta tämä suunnitelma ei tekstiensä osalta kelvannut ensimmäisellä eikä toisellakaan yrittämällä kyläneuvostolle, koska sen taholta niissä ei haluttu tuotavan esille suomalaisia sankarivainajia. Vasta kolmas ehdotus hyväksyttiin, jolloin Räisälän sankarivainajien muistopatsas oli muuttunut Räisälän kirkkomaan muistomerkiksi. Muistomerkin pohjoiselle, kirkon suuntaan olevalle sivulle on kaiverrettu risti ja sen alla suomeksi sanat "Räisälän seurakunnan hautausmaa" ja alempana vielä "Paikka, jossa seisot on pyhä". Patsaan eteläiselle sivulle on kaiverrettu risti ja samat tekstit venäjäksi. Muistomerkki paljastettiin 06.06.1992 pidetyssä kotiseitijuhlassa, johon osallistui n. 600 entistä räisäläistä. Muistopatsas täydennettiin myös sankarivainajien muistopatsaaksi kiinnittämällä sen läntiselle sivulle haponkestävästä teräksestä valmistetut laatat, joista toiseen on kaiverrettu PRO PATRIA-teksti ja sen alle vuosien 1918, 1939-1940 ja 1941-1945 sodissa kaatuneiden 267 räisäläisen sankarivainajan nimet, ja toiseen sama teksti kuin oli ollut alkuperäisessä muistomerkissä "Isä, äiti itkeä et saa. Veli, sisko, et voi vaikertaa. Uhrin tämän vaatii isänmaa". Räisäläisten Säätiön ja Pääkaupungin Räisäläiset ry:n järjestämään nimilaattojen paljastustilaisuuteen 18.5.1996 osallistui 155 Suomesta tulleen räisäläisen lisäksi runsaasti paikallisia. Opetusministeriön myöntämän apurahan turvin patsaan ympärille rakennettiin v. 1997 teräksinen aitaus.

189 sankarivainajaa

Räisälän keväällä 1918 perustettuun sankarihautausmaahan haudattiin 11 valkoisten puolella v. 1918 taistellutta ja kaatunutta räisäläisvainajaa. Vapaussodan taisteluissa kaatui kaikkiaan 16 räisäläistä. Ensimmäiset talvisodassa kaatuneet räisäläiset sankarivainajat haudattiin sankarihautausmaahan 06.12.1939 ja viimeiset aivan talvisodan loppuvaiheessa 10.3.1940. Suurin yksittäinen hautaus tapahtui 14.1.1940, jolloin haudan lepoon siunattiin 14 Keljan vastaiskussa 27.12.1939 Er.P6:n riveissä kaatunutta räisäläistä sankarivainajaa. Talvisodassa kaikkiaan kaatuneesta 94 räisäläisestä haudattiin Räisälään 50. Jatkosodan hyökkäysvaiheen kiivaat taistelut kantoivat raskaan veronsa myös Räisälältä lukuisina kaatuneina, jotka kesäkuukausina haudattiin tilapäisesti kotikuntansa ulkopuolelle. Kun Räisälä oli vallattu, ryhdyttiin muualle haudattuja sankarivainajia vähitellen siirtämään oman seurakunnan sankarihautausmaahan, ja 14.6.1942 siunattiin heistä 62 haudan lepoon samalla kertaa suuressa sankarihautausjuhlassa. Viimeinen sankarivainaja haudattiin sankarihautausmaahan 21.05.1944. Jatkosodassa 1941-1945 kaatui räisäläisiä 226, joista 1941-1944 kaatuneita haudattiin Räisälään 128. Uusimman tutkimuksen mukaan räisäläisiä sankarivainajia oli kaikkiaan 320, joista sankarihautausmaahan on haudattu 189.

Мельниково N 60,922824° E 29,760816°

Räisälän sankarihautausmaa sijaitsee arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitteleman ja vuonna 1912 valmistuneen kirkon välittömässä läheisyydessä sen eteläpuolella oheisen piirroksen mukaisesti. Kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi rakennukseksi julistettu kirkko on säilynyt suhteellisen hyvässä kunnossa, ja toimii nykyisin Melnikovon kulttuuritalona. Vapaussodassa kaatuneet lienee haudattu pohjois-eteläsuuntaiseen riviin muistomerkin itäpuolelle. Talvisodassa ja jatkosodan alkupuolella kaatuneet on haudattu neljään pohjois-eteläsuuntaiseen riviin muistomerkin itäpuolelle niin, että 1. ja 2. rivissä on 20 vainajaa ja 3. ja 4. rivissä 33 vainajaa. Jatkosodan loppupuolella kaatuneet on haudattu kahdeksaan itä-länsisuuntaiseen riviin muistomerkin länsipuolelle niin, että 1. rivissä on 2 vainajaa ja 2.-8. rivissä 10 vainajaa.