Uuraan saari jakautui kunnallisesti Johannekseen ja Viipuriin vuodesta 1932 lähtien kuuluttuaan aiemmin kokonaan Johannekseen. Kirkollisesti Uuras jäi kuitenkin kokonaisuudessaan Johanneksen seurakuntaan. 1930-luvun alussa keskustelut Uuraan omasta hautausmaasta voimistuivat ja Monolan kankaalta löytyi sopiva noin kolmen hehtaarin aluekin, jonka omisti Viipurin kaupunki. Neuvottelut kestivät, kunnes Uuraan pohjoisosa mukaan lukien Monola ehdittiin jo liittää Viipuriin. Tällöin ei tarvinnut enää tehdä kauppoja omasta maasta ja hanke sai vauhtia. Arkkitehti Meurman oli vahvistanut asemakaavan 16.7.1932 ja opetusministeriön hyväksynnän hautausmaa sai elokuussa 1933. Tämän jälkeen hautausmaa vihittiin pikimmiten käyttöön 17.9.1933, minkä suorittivat Uuraan saariston oma pastori Paavo Törmänen ja Johanneksen seurakunnan kirkkoherra Aarne Halla.
Sankarihautausmaalle on haudattu tai siunattu 14-16 sankarivainajaa, valitettavasti kaikkien henkilöllisyys ei ole tiedossa.
Hautausmaan alkuperäisen puisen sankariristin betoninen jalusta löytyi kesällä 1989, ajankohtaa voidaan pitää kunnostustöiden suunnittelun sytykkeenä. Lupa- ja merkin suunnittelutyöt kestivät aikansa, mukana Uuraalaiset ry, Uuraan saariston Säätiö ja Ravansaariseura ry. Ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun muistomerkin juhlavaa paljastustilaisuutta vietettiin 9.6.1991 Neuvostoliiton valvonnassa, mutta sulassa sovussa. Tilaisuudessa oli läsnä laaja joukko uuraalaisia, neuvostolaivaston soittokunta ja Vysotskin (ent.Uuras) kaupunginjohtaja. Vuonna 2000 muistomerkki oli kadonnut ja uutta ryhdyttiin puuhaamaan. Nykyinen kivinen muistomerkki paljastettiin v. 2005 niin ikään juhlallisin menoin.
