Impilahden uuden sankarihautausmaan luonnos valmistui syksyllä 1939. Sen mukaan alettiin haudata talvisodan sankarivainajia.
Luonnoksen yläosaa hallitsee muistokivi, jossa ovat sanat "Kaatuivat uskonsa, kotinsa ja isänmaansa puolesta 1939-1940" sekä paikat nimikirjoituksille. Keskellä on rukoileva sotilas ja kivestä alaspäin hautakumpupenkereitä. Kunnianosoituksia varten on pienillä istutuksilla varustettu tasanne. Hautaa ympäröivät puuistutukset, ja hautarakennelman edessä on tilaa suurellekin yleisöjoukolle.
Ensimmäinen hautaaminen tapahtui 20.12.1939 ja viimeinen 13.3.1940. Sankarihautauksia oli talvisodan aikana kaikkiaan kuusi ja haudattuja 58 vainajaa.
Hautausmaan muistomerkin suunnitteli ensimmäisen hautauksen yhteydessä pastori Yrjö Kohonen.
Jatkosodan aikana kätkettiin Impilahden sankarihautaan suuri joukko oman pitäjän sankarivainajia sekä myös ulkokuntalaisia. Rivit kasvoivat. Jo sodan kestäessä v. 1943 laati Simo Härkönen alueesta uuden suunnitelman, jonka mukaan olisi sankarihautausmaa jakautunut neljään osaan, joiden keskelle tehty käytävä olisi muodostanut ristin. Käytävä suunniteltiin hiekoitettavaksi valkoisella hiekalla. Simo Härkösen suunnitelmaan sisältyi myös ns. vanhassa sankarihaudassa olevien kansalaissodan vainajien siirtäminen samaan hauta-alueeseen. Aikansa muistomerkki, miehen korkuinen puinen valkoinen risti, on tuhoutunut. Neuvostoaikana hautausmaata käytettiin kesäisin karjan laidunalueena.