Talvisota alkoi marraskuun lopulla v. 1939 ja joulukuun alussa tuli käsky, että Lumivaaraankin piti varata paikka sankarihautoja varten. Katsottiin, että sen tulisi olla mahdollisimman kiinteässä yhteydessä kirkkoon. Kun kirkko oli kallioisella mäellä, ei ollut paljoakaan valitsemisen varaa. Kuitenkin sopiva paikka löytyi aivan kirkon lähituntumasta, ja sille haettiin asianomainen vahvistus.
Sankarihautausmaa oli korkealla mäellä, ylevällä paikalla aivan kirkon vieressä. Sitä rakastettiin ja vaalittiin koko pitäjän voimalla. Siinä ei ollut vielä patsasta eikä yhtenäistä muistomerkkiä, jokaisella haudalla oli vain koruton valkoinen risti. Jokaisen ristin eteen ilmestyi usein tuoreita kukkia ja usein toi kylän opettaja oppilaansa haudoille ja selitti sen merkityksen ja arvon.
Keväisin kokoonnuttiin talkoisiin laittamaan hautoja kesäkuntoon. Joulun edellä lapioitiin lumet pois ja koristettiin koko hauta-alue tuoreilla kuusenoksilla. Sitten tuotiin yksi suuri yhteinen joulukuusi ja joka ristin eteen pieni kuusi. Jouluaamuna kello kuusi sytytettiin kynttilät suureen kuuseen ja joka haudalle yksi kynttilä.
